1 LUKU. 1

₂Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa,

sillä Herra puhuu:

Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi,

mutta he luopuivat minusta.

₃Härkä tuntee omistajansa

ja aasi isäntänsä seimen;

mutta Israel ei tunne,

minun kansani ei ymmärrä.

₄Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa,

pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia!

He ovat hyljänneet Herran,

pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa,

he ovat kääntyneet pois.

₅Mihin pitäisi teitä vielä lyödä,

kun yhä jatkatte luopumustanne?

Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.

₆Kantapäästä kiireeseen asti

ei ole tervettä paikkaa,

ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä,

joita ei ole puserrettu, ei sidottu

eikä öljyllä pehmitetty.

₇Teidän maanne on autiona,

teidän kaupunkinne ovat tulella poltetut;

teidän peltojanne syövät muukalaiset silmäinne edessä;

ne ovat autioina

niinkuin ainakin muukalaisten hävittämät.

₈Jäljellä on tytär Siion yksinänsä

niinkuin maja viinitarhassa,

niinkuin lehvämaja kurkkumaassa,

niinkuin saarrettu kaupunki.

₉Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä,

olisi meidän käynyt pian kuin Sodoman,

olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.

₁₀Kuulkaa Herran sana,

te Sodoman päämiehet,

ota korviisi meidän Jumalamme opetus,

sinä Gomorran kansa.

₁₁Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne?

sanoo Herra.

Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin

ja juottovasikkain rasvaan.

Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen

minä en mielisty.

₁₂Kun te tulette minun kasvojeni eteen,

kuka sitä teiltä vaatii —

minun esikartanoitteni tallaamista?

₁₃Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria;

suitsutus on minulle kauhistus.

En kärsi uuttakuuta enkä sapattia,

en kokouksen kuuluttamista,

en vääryyttä ynnä juhlakokousta.

₁₄Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne

ja juhla-aikojanne;

ne ovat käyneet minulle kuormaksi,

jota kantamaan olen väsynyt.

₁₅Kun te ojennatte käsiänne,

minä peitän silmäni teiltä;

vaikka kuinka paljon rukoilisitte,

minä en kuule:

teidän kätenne ovat verta täynnä.

₁₆Peseytykää, puhdistautukaa;

pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä,

lakatkaa pahaa tekemästä.

₁₇Oppikaa tekemään hyvää;

harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista,

hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

₁₈Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme,

sanoo Herra.

Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat,

tulevat ne lumivalkeiksi;

vaikka ne ovat purppuranpunaiset,

tulevat ne villanvalkoisiksi.

₁₉Jos suostutte ja olette kuuliaiset,

niin te saatte syödä maan hyvyyttä;

₂₀mutta jos vastustatte ja niskoittelette,

niin miekka syö teidät.

Sillä Herran suu on puhunut.

₂₁Voi, kuinka onkaan portoksi tullut

uskollinen kaupunki!

Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus,

mutta nyt murhamiehet.

₂₂Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt,

jaloviinisi vedellä laimennettu.

₂₃Sinun päämiehesi ovat niskureita

ja varkaiden tovereita;

kaikki he lahjuksia rakastavat

ja palkkoja tavoittelevat;

eivät he hanki orvolle oikeutta,

lesken asia ei pääse heidän eteensä.

₂₄Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot,

Israelin Väkevä:

Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani,

minä kostan vihollisilleni;

₂₅minä käännän käteni sinua vastaan

ja puhdistan sinusta kuonan niinkuin lipeällä

ja poistan sinusta kaiken lyijyn.

₂₆Ja minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen

ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkuaan olivat.

Sitten sinua kutsutaan "vanhurskauden linnaksi",

"uskolliseksi kaupungiksi".

₂₇Siion lunastetaan oikeudella

ja sen kääntyneet vanhurskaudella.

₂₈Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion,

ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat.

₂₉Sillä he saavat häpeän niistä tammista,

joita te himoitsitte,

ja pettymyksen puutarhoista,

jotka te valitsitte.

₃₀Sillä teidän käy kuin tammen,

jonka lehdet lakastuvat,

ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä.

₃₁Ja mahtaja tulee rohtimeksi

ja hänen tekonsa kipinäksi,

ja molemmat palavat yhdessä,

eikä ole sammuttajaa.