17 LUKU. 17

Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta

ja luhistuu raunioiksi.

₂Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit,

karjalaumojen haltuun;

ne lepäävät siellä,

kenenkään peloittelematta.

₃Efraimilta menee suojavarustus

ja Damaskolta kuninkuus

ja Aramista jäännöskin:

niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian,

sanoo Herra Sebaot.

₄Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy,

ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

₅Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa

ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä,

käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa

Refaimin tasangolla.

₆Se siinä jää jälkikorjuuta,

mikä öljypuuta karistettaessa:

pari, kolme marjaa korkealle latvaan,

neljä, viisi hedelmäpuun oksiin,

sanoo Herra, Israelin Jumala.

₇Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa,

ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

₈eikä hän luo katsettaan alttareihin,

omain kättensä tekoon,

eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet,

ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

₉Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa

niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla,

jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa,

ja maa muuttuu erämaaksi.

₁₀Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan

etkä muistanut suojakalliotasi.

Sentähden sinä istutat ihania istutuksia

ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

₁₁istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan,

ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan —

mutta poissa on sato sairauden päivänä,

ja parantumaton on kipu.

₁₂Voi paljojen kansojen pauhua —

ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa,

ja kansakuntien kohinaa —

ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

₁₃Kansakunnat kohisevat,

niinkuin suuret vedet kohisevat,

mutta hän nuhtelee niitä,

ja ne pakenevat kauas;

ne karkoitetaan

niinkuin akanat tuulessa vuorilla,

niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

₁₄Katso, ehtoolla on oleva kauhu,

aamun tullen ei heitä enää ole.

Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.