49 LUKU.
Ennustukset ammonilaisia, Edomia, Damaskoa, arabialaisia ja Eelamia vastaan.
1Ammonilaisia vastaan. Näin sanoo Herra:
"Eikö Israelilla olekaan lapsia,
tahi eikö hänellä ole perillistä?
Miksi Malkam on perinyt Gaadin
ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?
2Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä annan sotahuudon kuulua
ammonilaisten Rabbaa vastaan,
ja siitä on tuleva rauniokumpu, autio,
ja sen tytärkaupungit tulessa palavat.
Silloin Israel on perivä perijänsä, sanoo Herra.
3Valita, Hesbon, sillä Ai on hävitetty;
huutakaa, te Rabban tyttäret,
kääriytykää säkkeihin, pitäkää valittajaiset
ja harhailkaa ympäri karjatarhoissa,
sillä Malkam menee pakkosiirtolaisuuteen
ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan.
4Miksi kerskaat laaksoistasi,
laaksosi yltäkylläisyydestä, sinä luopiotytär,
joka luotat aarteisiisi sanoen:
'Kuka käy minun kimppuuni?'
5Katso, minä tuotan sinulle
peljätyksen joka taholta,
sanoo Herra, Herra Sebaot,
ja teidät karkoitetaan, mikä minnekin,
eikä ole pakenevilla kokoajaa.
6Mutta sen jälkeen minä käännän
ammonilaisten kohtalon, sanoo Herra."
7Edomia vastaan.
Näin sanoo Herra Sebaot:
"Eikö ole enää viisautta Teemanissa?
Loppunut on ymmärtäväisiltä neuvo,
rauennut heidän viisautensa.
8Paetkaa, kääntykää, piiloutukaa syvälle,
te Dedanin asukkaat;
sillä minä tuotan Eesaulle turmion,
hänen rangaistuksensa ajan.
9Jos viininkorjaajat käyvät kimppuusi,
eivät he jälkikorjuuta jätä;
jos varkaat tulevat yöllä,
hävittävät he tarpeeksensa.
10Sillä minä paljastan Eesaun,
tuon ilmi hänen kätkönsä,
eikä hän voi lymytä;
hänen lapsensa, veljensä ja naapurinsa hävitetään,
niin ettei häntä enää ole.
11Jätä orposi minun elätettävikseni,
ja sinun leskesi turvatkoot minuun.
12Sillä näin sanoo Herra: Katso, niidenkin, jotka eivät ole vikapäät siitä maljasta juomaan, täytyy siitä juoda; ja sinäkö jäisit rankaisematta? Sinä et jää rankaisematta, vaan sinun täytyy juoda. 13Sillä minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että Bosra on tuleva kauhistukseksi, häpeäksi, tyrmistykseksi ja kiroussanaksi, ja kaikki sen tytärkaupungit tulevat ikuisiksi raunioiksi."
14Minä olen kuullut sanoman Herralta,
ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin:
"Kokoontukaa ja käykää sitä vastaan
ja nouskaa sotaan". —
15"Sillä katso, minä teen sinut
vähäiseksi kansojen seassa,
ylenkatsotuksi ihmisten kesken.
16Sinun peljättävyytesi, sinun sydämesi ylpeys
on pettänyt sinut,
joka asut kallionrotkoissa,
vallitset kukkulain korkeudet.
Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka,
minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.
17Ja Edom tulee kauhistukseksi; jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille. 18Niinkuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra ja niiden naapurit hävitettiin, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva. 19Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni? 20Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Edomia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut Teemanin asukkaita vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, niiden laidun kauhistuu niiden tähden. 21Heidän sortumisensa pauhusta vapisee maa; huudetaan, niin että ääni kuuluu Kaislamerelle asti. 22Katso, kotkan kaltainen kohoaa ja liitää siivet levällään Bosraa kohti; sinä päivänä on Edomin sankarien sydän niinkuin synnytystuskissa olevan vaimon sydän."
23Damaskoa vastaan.
"Hamat ja Arpad joutuvat häpeään,
sillä he kuulevat pahan sanoman,
he menehtyvät pelkoon —
levottomuus kuin meressä,
joka ei voi tyyntyä!
24Damasko lannistuu, kääntyy pakoon,
hirmu on sen vallannut;
sitä kouristaa ahdistus ja tuska
niinkuin synnyttäväistä!
25Kuinka hyljätty onkaan ylistetty kaupunki,
minun iloni kaupunki!
26Sentähden sen nuorukaiset
kaatuvat sen kaduilla,
ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä,
sanoo Herra Sebaot.
27Ja minä sytytän Damaskon muurit tuleen,
ja se on kuluttava Benhadadin palatsit."
28Keedaria ja Haasorin valtakuntia vastaan, jotka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti.
Näin sanoo Herra:
"Nouskaa, käykää Keedarin kimppuun
ja hävittäkää Idän miehet.
29Heidän majansa ja lampaansa otetaan pois,
heidän telttansa ja kaikki heidän tavaransa
ja heidän kamelinsa viedään heiltä,
ja heistä huudetaan: 'Kauhistus kaikkialta!'
30Lähtekää pakoon, paetkaa nopeasti,
piiloutukaa syvälle, te Haasorin asukkaat,
sanoo Herra,
sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas,
on päättänyt teistä päätöksen,
on pitänyt neuvoa teitä vastaan.
31Nouskaa, käykää kansan kimppuun,
joka asuu rauhassa ja turvallisena, sanoo Herra;
ei ole sillä ovia eikä salpoja,
he asuvat yksinänsä.
32Ja heidän kamelinsa joutuvat ryöstettäviksi
ja heidän karjansa paljous saaliiksi;
ja minä hajotan heidät kaikkiin tuuliin,
nuo päälaen ympäriltä kerityt,
ja joka puolelta minä tuotan heille turmion,
sanoo Herra.
33Ja Haasor tulee aavikkosutten asunnoksi,
autioksi iankaikkisesti;
ei kenkään ole siellä asuva,
ei yksikään ihmislapsi siellä oleskeleva."
34Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle Eelamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian hallituksen alussa; se kuului:
35"Näin sanoo Herra Sebaot:
Katso, minä murran Eelamin jousen,
heidän väkevyytensä parhaimmat.
36Ja minä tuotan Eelamia vastaan neljä tuulta taivaan neljältä ääreltä ja hajotan heidät kaikkiin näihin tuuliin; eikä ole oleva kansaa, johon ei tulisi Eelamin karkoitettuja. 37Ja minä saatan Eelamin kauhistumaan vihollistensa edessä, niiden edessä, jotka etsivät heidän henkeänsä, ja minä annan onnettomuuden kohdata heitä, vihani hehkun, sanoo Herra, ja minä lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes minä heidät lopetan. 38Ja minä asetan valtaistuimeni Eelamiin ja hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra. 39Mutta aikojen lopulla minä käännän Eelamin kohtalon, sanoo Herra."
