10 LUKU. 10

"Älkää totutelko itseänne pakanain menoon

älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä,

sillä pakanat niitä kauhistuvat.

₃Sillä kansat noudattavat turhia jumalia;

sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä

puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä.

₄Ne koristetaan hopealla ja kullalla

sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla,

niin etteivät ne horju.

₅Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla,

eivät ne voi puhua;

kantamalla täytyy niitä kantaa,

sillä eivät ne voi astua.

Älkää peljätkö niitä,

sillä eivät ne voi pahaa tehdä;

mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.

₆Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra;

sinä olet suuri,

ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi.

₇Kuka ei sinua pelkäisi,

sinä kansojen kuningas?

Sillä siihen sinä olet arvollinen.

Sillä kaikissa kansojen viisaissa

ja kaikissa heidän valtakunnissansa

ei ole yhtäkään sinun vertaistasi.

₈He ovat kaikki tyynni järjettömiä, tyhmiä.

Turhain jumalien opettamista!

Ne ovat puuta,

₉ohueksi taottua hopeata, joka tuodaan Tarsiista,

ja Uufaan kultaa,

taiturin ja kultasepän kätten tekoa.

Punasinistä ja punaista purppuraa on niiden puku.

Taitajain tekoa ovat ne kaikki.

₁₀Mutta Herra on totinen Jumala;

hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas.

Hänen vihastansa vapisee maa,

ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa.

₁₁Sanokaa heille näin:

Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata,

ne katoavat maan päältä ja taivaan alta.

₁₂Hän on tehnyt maan voimallansa,

vahvistanut maanpiirin viisaudellansa

ja levittänyt taivaat taidollansa.

₁₃Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla,

ja hän nostaa pilvet maan ääristä,

tekee salamat ja sateen

ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.

₁₄Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla,

häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta,

petosta on hänen valamansa kuva,

eikä niissä henkeä ole.

₁₅Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä;

kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.

₁₆Näiden kaltainen ei ole hän,

joka on Jaakobin osa,

sillä hän on kaiken Luoja,

ja Israel on hänen perintösukunsa:

Herra Sebaot on hänen nimensä.

₁₇Kokoa tavarasi maasta pois,

sinä, joka piiritettynä istut.

₁₈Sillä näin sanoo Herra:

Katso, tällä haavaa minä linkoan pois maan asukkaat

ja ahdistan heitä, niin että saavat tarpeeksensa."

₁₉Voi minua minun vammani tähden!

Kipeä on minun haavani;

mutta minä sanon:

Tämä on minun vaivani,

minun on se kannettava.

₂₀Minun telttani on hävitetty,

ja kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut;

minun lapseni ovat lähteneet luotani,

eikä niitä enää ole.

Ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi

ja nostaisi seinieni kankaan.

₂₁Sillä paimenet olivat järjettömät

eivätkä etsineet Herraa;

sentähden he eivät menestyneet,

vaan koko heidän laumansa hajotettiin.

₂₂Ääni kuuluu!

Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta,

tekemään Juudan kaupungit autioiksi,

aavikkosutten asunnoksi.

₂₃Minä tiedän, Herra,

ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa,

eikä miehen vallassa,

kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.

₂₄Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella,

äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi.

₂₅Vuodata vihasi pakanain ylitse,

jotka eivät sinua tunne,

ja sukukuntain ylitse,

jotka eivät sinun nimeäsi avuksensa huuda.

Sillä he ovat syöneet Jaakobin,

ovat hänet syöneet ja lopettaneet,

ja tehneet autioksi hänen asuinsijansa.