Edellisen ilmestyksen jatkoa: Persian, Jaavanin (Kreikan), Etelän (Egyptin) ja Pohjan (Syyrian) kuningasten keskinäiset sodat. Pohjan kuningas (Antiokos Epifanes) hävittää ihanaa maata (Palestiinaa) ja häväisee Jerusalemin temppelin.
2Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden:
Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa,
ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi.
Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan,
panee hän kaiken liikkeelle
Jaavanin valtakuntaa vastaan.
3Sitten nousee sankarikuningas;
hän hallitsee suurella vallalla
ja tekee, mitä tahtoo.
4Mutta juuri kun hän on noussut,
hajoaa hänen valtakuntansa
ja jakautuu neljään taivaan tuuleen.
Se ei joudu hänen jälkeläisilleen
eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan.
Sillä hänen valtakuntansa kukistuu
ja joutuu muille, ei heille.
5Ja Etelän kuningas on voimistuva
sekä yksi hänen ruhtinaistaan;
tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän,
ja hänen valtansa on oleva suuri valta.
6Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton,
ja Etelän kuninkaan tytär
menee Pohjan kuninkaan tykö
saadakseen aikaan sopimuksen.
Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima;
eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa.
Ja tytär itse annetaan alttiiksi
ja ne, jotka olivat hänet tuoneet,
ja hänen isänsä ja se,
joka häntä aikoinaan auttoi.
7Sitten hänen juurtensa vesoista
nousee eräs hänen sijaansa
ja tulee sotajoukkoa vastaan,
tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen
ja tekee heille mielensä mukaan
ja on väkevä.
8Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa
ja kallisarvoiset astiansa,
hopeat ja kullat
hän vie saaliinansa Egyptiin;
sitten hän muutamia vuosia
pysyy Pohjan kuninkaasta erillään.
9Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan,
mutta palajaa takaisin maahansa.
10Ja hänen poikansa varustautuvat
ja kokoavat suuret sotavoimat.
Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii,
hän tulee toistamiseen
ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti.
11Silloin Etelän kuningas kiukustuu
ja lähtee sotimaan häntä vastaan,
Pohjan kuningasta vastaan.
Tämä nostattaa suuren joukon,
mutta se joukko joutuu hänen valtaansa.
12Ja kun se joukko on raivattu pois,
paisuu hänen sydämensä.
Hän kaataa kymmeniä tuhansia,
mutta ei ole kyllin vahva.
13Pohjan kuningas nostattaa jälleen
joukon, entistä suuremman,
ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua
hyökkää suurella sotavoimalla
ja runsailla varustuksilla.
14Niinä aikoina monet nousevat
Etelän kuningasta vastaan;
ja sinun omasta kansastasi nousee
väkivallan miehiä,
että näky kävisi toteen,
mutta he itse lankeavat.
15Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin
ja valloittaa varustetun kaupungin.
Eivät kestä Etelän käsivarret,
ei sen valioväki,
ei ole sillä voimaa seisoa vastaan.
16Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan,
tekee, mitä tahtoo,
eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan.
Hän asettuu Ihanaan maahan,
ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.
17Ja nyt hän aikoo hyökätä
valtakuntansa koko voimalla;
mutta sopimus on hänellä mielessä,
ja hän saa sen aikaan.
Hän antaa hänelle yhden tyttäristään,
tälle turmioksi.
Mutta siitä ei tule pysyväistä
eikä ole hänelle etua.
18Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan
ja ottaa valtaansa monet.
Mutta eräs sotapäällikkö
tekee hänen herjauksistaan lopun
ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.
19Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin,
mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.
20Ja hänen sijaansa nousee eräs,
joka antaa veronvaatijan käydä
läpi valtakunnan ihanimman maan.
Mutta muutamien päivien kuluttua
hänet tuhotaan,
ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla.
21Ja hänen sijaansa nousee kelvoton,
joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa.
Hän tulee keskellä rauhaa
ja anastaa juonilla kuninkuuden.
22Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas. 23Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä. 24Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.
25Ja hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia. 26Ja ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja. 27Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta; mutta se ei onnistu; sillä säädetty aika ei ole vielä lopussa. 28Silloin hän palaa maahansa paljoine tavaroineen, miettien hankkeita pyhää liittoa vastaan; hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.
29Määräaikana hän hyökkää jälleen Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy niinkuin ensimmäisellä. 30Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkunsa pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton. 31Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. 32Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. 33Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. 34Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. 35Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.
36Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. 37Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. 38Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. 39Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille — hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.
40Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. 41Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. 42Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. 43Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. 44Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. 45Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.
