19 LUKU.
Jesajan ennustus Jerusalemin pelastumisesta. Sanheribin häviö ja surma.
1Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappien vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö. 3Ja he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee kaikki Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" 5Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan tykö, 6sanoi Jesaja heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa.'"
8Ja Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiista pois.
9Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Etiopian kuninkaasta, sanottavan: "Katso, hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", lähetti hän taas sanansaattajat Hiskian tykö ja käski sanoa: 10"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! 12Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"
14Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran temppeliin; ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15Ja Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 16Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule Sanheribin sanat, kuinka hän lähetti tuon miehen herjaamaan elävää Jumalaa. 17Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja heidän maansa. 18Ja he ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. 19Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala."
20Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Mitä sinä olet minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, tähden rukoillut, sen minä olen kuullut. 21Ja tämä on sana, jonka Herra on puhunut hänestä:
Neitsyt, tytär Siion,
halveksii ja pilkkaa sinua;
tytär Jerusalem
nyökyttää ilkkuen päätänsä sinun jälkeesi.
22Ketä olet herjannut ja häväissyt,
ja ketä vastaan olet korottanut äänesi?
Korkealle olet kohottanut silmäsi
Israelin Pyhää vastaan.
23Sanansaattajaisi kautta
sinä herjasit Herraa ja sanoit:
'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle,
Libanonin ääriin saakka;
minä hakkasin maahan sen korkeat setrit,
sen parhaat kypressit,
ja tunkeuduin sen etäisimpään yöpaikkaan,
sen rehevimpään metsään;
24minä kaivoin kaivoja
ja join kuiviin muukalaisten vedet,
ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat'.
25Etkö ole kuullut:
kauan sitten minä olen tätä valmistanut,
muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut!
Nyt minä olen sen toteuttanut,
ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit
autioiksi kiviroukkioiksi,
26ja niiden asukkaat olivat voimattomat,
he kauhistuivat ja joutuivat häpeään;
heidän kävi niinkuin kedon ruohon
ja niinkuin vihannan heinän,
niinkuin katolla kasvavain kortten
ja niinkuin laihon, joka kuivettuu
ennen oljelle tulemistaan.
27Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän,
niinkuin senkin, että sinä raivoat minua vastaan.
28Koska sinä minua vastaan raivoat
ja koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini,
niin minä panen koukkuni sinun nenääsi
ja suitseni sinun suuhusi
ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.
29Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 30Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 31Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä.
32Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta:
Hän ei tule tähän kaupunkiin
eikä siihen nuolta ammu,
ei tuo sitä vastaan kilpeä
eikä luo sitä vastaan vallia.
33Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,
ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.
34Sillä minä varjelen tämän kaupungin
ja pelastan sen
itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."
35Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina. 36Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen. 37Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
